Suomi on monimutkaisuudessaan ja kielikuvien rikkaudessaan kaunis kieli. Kielialan ammattilaistenkin – ainakin niiden, jotka asian myöntävät – on kuitenkin pakko välillä kääntyä hakukoneiden puoleen tämän rikkauden edessä. Yksi yleisimmistä kielenkäyttäjien sudenkuopista on välimerkkien käyttö, ja monelle pelkkä pilkutussääntöjen ajattelu tuottaa vatsanpuruja. Emme pyri tässä rekonstruoimaan yläasteen äidinkielentuntien tunnelmaa, mutta aiomme kuitenkin verestää muistia ja hienosäätää kirjoitustaitoja muutaman tärkeän välimerkin osalta.

Ja-sanan pilkutus

Pilkutussäännöt ovat monelle suomalaiselle tuttua tavaraa, mutta ja-konjunktio jätetään usein epähuomiossa laskuista. Ja-sana toimii kuitenkin kuin mikä tahansa rinnastuskonjunktio eli se vaatii pilkun, mikäli virkkeeseen kuuluvien lauseiden välillä ei ole yhteistä lauseenjäsentä. Tämä sääntö on jokseenkin helppo muistaa: Jos ja-sanan kummallakin puolella olevat lauseet toimivat itsenäisinä kokonaisuuksina, tulee niiden väliin laittaa pilkku. Jos ne taas eivät muodosta kahta rakenteeltaan kokonaista lausetta, ei pilkkuakaan tule lisätä. Lisää rinnastuskonjunktioiden pilkutuksesta voi lukea esimerkiksi Kotuksen sivuilta.

  • Käännöstoimisto toimi esimerkillisesti ja koulutti kääntäjät noudattamaan ohjeita. (Yhteinen subjekti käännöstoimisto)
  • Käännöstoimisto toimi esimerkillisesti, ja kääntäjät koulutettiin noudattamaan ohjeita.
  • Työnantaja toimi esimerkillisesti, ja hän koulutti kääntäjät noudattamaan ohjeita. (Substantiivia korvaavaa pronominia ei lasketa yhteiseksi lauseenjäseneksi.)

Ajatusviivan käyttö tyylikeinona

Ajatusviivasta puhuttaessa painotetaan usein sen suhdetta yhdysmerkkiin ja pohditaan, milloin kutakin tulisi käyttää. Tästä hyvänä esimerkkinä on oma blogikirjoituksemme, jossa käymme laajemmin läpi ajatusviivan käyttöä erikoismerkkinä. Ajatusviivaa on kuitenkin hyvä tarkastella myös yksinomaan tyylikeinona. Tuleeko ajatusviivaa käytettyä liikaa vai loistaako se täysin poissaolollaan? Tyylikeinojen kultaista keskitietä voi olla vaikea paikantaa, mutta usein kirjoittajaa kehotetaan käyttämään eri tehokeinoja harkiten. Tämä tarkoittanee, että niitä tulisi käyttää harvakseltaan, mutta ehdottomasti kieliopillisten sääntöjen mukaisesti – liika viivojen viljely voi johtaa tyylilliseen kaaokseen ja halutun tehostekeinon heikkenemiseen.

Milloin ajatusviivaa tulisi siis käyttää? Leipätekstissä tällaisia tilanteita on tavallisimmin kaksi: a) jonkinlaisen lisätiedon, täsmennyksen tai huomautuksen esittäminen tai b) uuden päälauseen tai päätelmän sitominen osaksi aiempaa virkettä.

  • Edullinen käännöspalveluiden tuottaminen alkoi – vaatimattomissa oloissa, joskin tuottoisasti – jo yli 10 vuotta sitten.
  • Käännöstoimistomme on ollut toiminnassa jo yli 10 vuotta – pitkäkestoisia asiakassuhteita on siis runsaasti.

Ajatusviivan avulla voidaan antaa painoarvoa erotetun lauseen poikkeavuudelle tai odottamattomuudelle.

  • Yritys perustettiin yli 10 vuotta sitten – hämärissä olosuhteissa.

Etenkin kaunokirjallisuudessa voidaan näin luoda virkkeeseen halutulla tavalla ladattua tunnelmaa. Jos samaa tyylikeinoa käytetään kuitenkin aina muutaman virkkeen välein, johtaa se auttamattomasti tyylikeinon tehon ja luettavuuden heikkenemiseen.

Puolipiste vai kaksoispiste

Puolipiste ja kaksoispiste voivat oikein käytettyinä luoda tekstiin tunnelmaa ja sävyä. Niiden käytössä tulee kuitenkin olla tarkkana, sillä puolipisteen ja kaksoispisteen käyttötavat ja -tarkoitukset eroavat toisistaan.

Lyhyt ohje puolipisteen käyttöön on, että sen avulla voi yhdistää kaksi rakenteeltaan itsenäistä lausetta, kun piste erottaisi virkkeet liian vahvasti ja pilkku puolestaan liian heikosti. Puolipiste toimii siis minkä tahansa konjunktion tavoin, sillä se ilmaisee, millä tavoin virkkeet ovat sidoksissa toisiinsa. Puolipisteen tilalla voi aina käyttää pistettä, sillä sen tehtävänä on nimenomaan yhdistää virkkeen tasoisia yksiköitä toisiinsa. Puolipistettä käyttäessään kirjoittaja esittää, että kyseiset virkkeet ovat enemmän sidoksissa toisiinsa kuin muut, pisteillä erotetut virkkeet. Usein puolipisteellä on tavattu käsitellä asiayhteyksiä vertailevasti tai ilmaista virkkeiden vastakohtaisuutta.

  • Aina töissään ei voi onnistua; joskus on heitettävä kädet ilmaan ja luovutettava.
  • En ollut ajatellut asiaa näin pitkälle; oletin ystäväni ymmärtävän tarkoitukseni.

Kaksoispisteen avulla tekstiä puolestaan täsmennetään, perustellaan tai muutoin täydennetään. Täsmennyksen ei tarvitse olla rakenteeltaan kokonainen virke, vaan sen voi koostua vaikkapa vain yhdestä sanasta tai vaihtoehtoisesti useasta virkkeestä. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa kaksoispisteen jälkeen tulevat lauseet kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, muutoin ne kirjoitetaan pienellä. Kaksoispistettä edeltävän lauseen on kuitenkin oltava kokonainen. Etenkin lyhyemmissä täsmennyksissä kaksoispisteen voi useimmiten korvata myös pilkulla.

  • Olen töissä huomenna: tiistaina.
  • Unohdin muutamia asioita työpäivän aikana: Unohdin leimata itseni sisään. En tarkistanut postejani. En usko maininneeni palaverista työkaverilleni.

Puolipisteen ja kaksoispisteen käyttöön tyylikeinona pätee samat säännöt kuin ajatusviivassakin, eli harvakseltaan käytettynä ne voivat olla hyviä ja tyylikkäitä tehokeinoja. Jotkut saattavat muistaa, että äidinkielentunneilla usein opetettiin käyttämään yhdessä tekstissä vain yhtä puolipistettä. Tätä välimerkkiä käytetään siis melko harvoin, vaikka näin niukassa ohjeessa ei tarvitsekaan pitäytyä.

The following two tabs change content below.
blank

Silvia Sarre

Kirjoittaja on käännöstoimistomme koordinaattori, joka on opiskellut kymmentä kieltä ja osaa niistä muutamaa. Vapaa-ajallaan Silvia suunnittelee (välillä myös toteuttaa) reppureissuja, haalii ympärilleen kirjallisuutta, käy hillastamassa naapurien salaisilla hillapaikoilla ja innostuu harva se päivä uusista harrastuksista.