Lukujen taivutus – pää 3:ntena jalkana?
Lukusanoja tulee huomaamattakin käytettyä melkoinen määrä jokapäiväisessä elämässä. Lukuja pyöritellessä kannattaa kuitenkin olla tarkkana. Kasvoiko yrityksesi liikevaihto 12:lla %, 12:sta % vai 12:a %? Entä olitko taas tänäkin vuonna yliopistohakujen varasijalla 15:sta, 15:s vai kerrankin jopa neljästoista?
Yksinkertaisin ja lukijaystävällisin tapa on tietenkin kirjoittaa luvut auki: yrityksen liikevaihto kasvoi kahdellatoista prosentilla, ja Teppo oli varasijalla viidestoista. Toinen vaihtoehto on muokata lauserakennetta niin, että luvut voidaan kirjottaa niiden perusmuodossa: liikevaihto kasvoi viime vuonna 12 %. Mikäli lukujen taivutukselle on kuitenkin tarvetta, on käsissäsi siihen tarkoitukseen mainiosti sopiva miniopas.
Peruslukujen taivuttaminen
Heti aluksi on hyvä selvittää, miten numeraalit ja luvut eroavat toisistaan. Tämä ei onneksi ole kovinkaan monimutkainen tehtävä: numeraalit ovat lukusanoja, jotka ilmaisevat määrää tai järjestystä, luvut puolestaan kirjoitetaan numeroilla. Toisin sanoen sata on numeraali, mutta 100 taas luku. Numeraalien taivutus on äidinkielisille pitkälti ongelmatonta, minkä vuoksi keskitymmekin tässä tekstissä yksinomaan lukujen taivutukseen ja niihin liittyviin kirjoitussääntöihin.
Lukuja taivutettaessa on hyvä muistaa, että mikäli seuraavasta sanasta ilmenee luvun tarkoitettu sijapääte, ei taivutusmuotoa silloin merkitä lainkaan. Perusmuodossa olevaan lukuun ei myöskään lisätä minkäänlaista taivutuspäätettä.
Olen ajanut jo 15 autolla ojaan tänä talvena. [viidellätoista autolla]
Tilasin joulukortteja vahingossa 100 ihmiselle. [sadalle ihmiselle]
Tililläni on enää 13 senttiä rahaa. [kolmetoista senttiä]
Yllä kuvatulle säännölle on kuitenkin olemassa poikkeus – partitiivi. Vaikka lukua seuraava sana olisi sekin partitiivissa, tulee taivutuspääte kuitenkin merkitä myös luvun perään. Tämä juontaa juurensa siitä, että perusmuodossa olevan luvun jälkeen substantiivi on aina partitiivissa. Sen perusteella ei voisi siis päätellä edellä olevan luvun sijamuotoa.
Odotimme pelolla 300:aa lasta saapuvaksi. [kolmeasataa lasta]
Odotimme kärsivällisesti, kun kaikki 300 lasta saapuivat. [kolmesataa lasta]
Sitten pääsemmekin asian ytimeen. Lukujen taivutus on loppujen lopuksi melko yksinkertaista, kunhan muistaa muutaman pääsäännön: taivutuspääte lisätään partitiivia lukuun ottamatta vain silloin, kun lukutapa ei ilmene seuraavasta sanasta, ja pääte otetaan numeraalin viimeisestä taipuvasta osasta. (lähde)
Lähes 30:llä oppilaalla todettiin ruokamyrkytys. [kolmellakymmenellä]
Liiton jäsenistä 56:ta syytetään kavalluksesta. [viittäkymmentäkuutta]
Valtatie 12:n varrella tehdään tietöitä. [kahdentoista]
Usein taivutusvirheitä esiintyy nimenomaan luvuissa 11–19, sillä pääte -toista ei taivu lainkaan. Taivutuspääte otetaan tällöin sanan ensimmäisestä, taipuvasta osasta. Toinen asia, joka kannattaa painaa mieleen, liittyy taivutuspäätteen vokaalin pituuteen. Jos lukusanan vartalon viimeisessä vokaalissa ja taivutuspäätteen ensimmäisessä vokaalissa on sama kirjain, tulee ne molemmat merkitä luvun taivutuspäätteeseen. Tätä tapahtuu kuitenkin vain kahdessa sijamuodossa, illatiivissa ja partitiivissa.
Kutsutuista 113:sta vain osa saapui paikalle. [sadastakolmestatoista]
Laskin 11:een. [yhte-entoista]
Kello näytti 24:ää vaille kahdeksan, kun pääsin paikalle. [kahtakymmentäneljä–ä]
Järjestyslukujen taivuttaminen
Järjestysluvut taipuvat pitkälti samojen sääntöjen mukaan kuin perusluvutkin. Järjestysluvun loppuun lisätään kuitenkin piste erottamaan se perusluvusta. Perusmuodossa olevan järjestysluvun voi toki kirjoittaa myös lisäämällä -s-päätteen kaksoispisteen jälkeen. Tätä suositellaan käytettäväksi etenkin silloin, kun järjestysluku on lauseen lopussa – näin lukija ei sekoita järjestyslukua ilmaisevaa pistettä ja lauseen lopettavaa pistettä.
Olin pisteytyksessä 15:s. [viidestoista]
Olisin voinut yltää 14. sijalle. [neljännelletoista sijalle]
Olin pisteytyksessä 15. [viidestoista]
Järjestyslukuja taivutettaessa sijapäätteen edelle lisätään vielä järjestyslukujen oma tunnus. Näitä ovat –nte-, –nne-, –t- ja –nsi-, viimeisessä päätteessä olevan i-kirjaimen merkitessä monikkoa. Poikkeuksitta ei tästäkään säännöstä kuitenkaan selvitä, sillä sanat ensimmäinen ja toinen taipuvat omien kaavojensa mukaan. Järjestysluvun 1. taivutukseen vaikuttaa lisäksi myös sen lukutapa. Mikäli järjestysluku on suurempi kuin 21., voidaan se lausua joko kahdeskymmenesensimmäinen tai kahdeskymmenesyhdes – sama sääntö pätee myös muotoihin kahdeskymmenestoinen ja kahdeskymmeneskahdes. Näistä vaihtoehdoista -yhdes ja -kahdes taipuvat samalla tavalla kuin kaikki muutkin järjestysluvut, kun taas -ensimmäinen ja -toinen kulkevat omia taivutuspolkujaan pitkin.
Sanon nyt 20:nnen kerran: minä lähden! [kahdennenkymmenennen]
pää 13:ntena jalkana [kolmantenatoista]
Jouduimme kapuamaan 31:nteen kerrokseen. [kolmanteenkymmenenteenyhdenteen]
Jouduimme kapuamaan 31:seen kerrokseen. [kolmanteenkymmenenteenensimmäiseen]
Muita tyyliseikkoja
Suomen kielessä on muutamia lukujen kirjoittamiseen liittyviä konventioita. Luvuilla tulisi esimerkiksi aloittaa lause vain, jos se on asioiden esittämisjärjestyksen kannalta luontevaa. Mikäli samassa lauseessa mainitaan kaksi eri lukua, tulisi ne erotella niin, etteivät ne ole vierekkäin. Samoin jos edellinen lause loppuu lukuun ja uusi alkaa luvulla, lukijan on huomattavasti helpompi hahmottaa lauseyhteys, jos luvut eivät ole peräkkäin. Lisäksi luvut yhdestä kymmeneen tulisi kirjoittaa kirjaimin, jolloin tekstin luettavuuskin paranee.
Myös lukujen perässä oleviin suureiden lyhenteisiin liittyy taivutussääntöjä. Kun lukua seuraa tällainen lyhenne, taivutusmuoto merkitään ainoastaan lyhenteeseen. Vaikka sekä luku että lyhenne olisivat partitiivimuodossa, merkitään taivutuspääte tällöinkin ainoastaan jälkimmäisen perään.
Halkeama ulottui 50 cm:n syvyyteen. [viidenkymmenen senttimetrin]
Sääntökirjat eivät saisi painaa 30 kg:a enempää. [kolmeakymmentä kilogrammaa]
Joissain tapauksissa luvun ja sitä seuraavan substantiivin välissä saattaa olla lyhyt, taipumaton sana. Näissä tapauksissa ei ole oikeaa tai väärää kirjoitustapaa – luvun voi joko taivuttaa tai olla taivuttamatta. Lukijan kannalta on useimmissa tapauksissa kuitenkin toivottavaa, että taivutuspääte merkittäisiin myös luvun perään.
Olen täyttänyt 13 eri lomakkeesta vasta kaksi. [kolmestatoista lomakkeesta]
Olen täyttänyt 13:sta eri lomakkeesta vasta kaksi. [kolmestatoista]
Kuten jo aiemmin on tullut ilmi, paras ratkaisu tekstin sujuvuuden kannalta olisi muotoilla virke niin, ettei monimutkaisia päätemerkintöjä tarvittaisi. Joka tapauksessa taivutuskin on melko suoraviivaista, kunhan muutaman säännön painaa mieleen. Mikäli oikean taivutusmuodon merkitseminen on kuitenkin hataralla pohjalla, voi päätteet vielä tarkistaa esimerkiksi täältä.
